Syyslukukauteni Matkailukillassa

Syyslukukautemme päättyy ensi viikolla joululoman alkaessa ja nyt onkin etäpäivän "kunniaksi" kirjoittaa pieni postaus omasta syksystäni koulutiellä. Mitä kaikkea olen oppinut? Mitä ajattelen alasta? Mitä ajatuksia tämä kaikki on herättänyt? Ja ennen kaikkea, mitä on jäänyt loppupeleissä käteen?

Aloitan ainakin sillä, että olen ollut erittäin ylpeä sekä itsestäni, että koko luokastani. Itse olen päässyt näyttämään omaa osaamistani monissa eri tilanteissa ja oppinut itsestäni aivan uusia asioitakin. Luokkamme puolestaan on ollut todella hyvä tiimi. Me kaikki tulemme keskenään toimeen ja osaamme pitää yhdessä hauskaa. Olinkin erittäin otettu, että syksyllä pitämäni naamiaisteemaiset halloweenjuhlat saivat jokaisen meidän luokkalaisemme liikkeelle ja loppupeleissä vain muutama joutui perumaan tulonsa ymmärrettävistä syistä. Ja kaikenlisäksi jokainen kantoi kortensa kekoon nyyttärimuodossa ja pöytämme notkui herkkuja eikä kaikkea saatu edes syötyä!

Koulunpenkillä, ja myöskin irti siitä, on tullut huomattua kuinka laaja koko tämä matkailuala oikeastaan onkaan. Kuin varmasti monilla muilla, oli minullakin käsitys respoissa istuvista vastaanottovirkailijoista sekä matkatoimistoissa hääräilevistä työntekijöistä. En osannut lainkaan kuvitella, että ohjelmapalvelut tuovat niinkin suuren lisän tähän hommaan. Matkailu todellakin työllistää monia!

Samoin kuin luokkalaiseni Suvi huomasi, on opiskelumme tahti hieman "hiljentynyt". Alkusyksy meni tunneilla todella nopeasti projektien parissa ja yhdessä tehden. Kun aineet vaihtuivat enemmän teoriapuoleen, oli huomattavissa pientä motivaation laskua. Ymmärtäähän sen kyllä. Kaikki mieltä ja kroppaa aktivoiva tekeminen motivoi ainakin minua. Lukiossa sain jo istua tarpeeksi paikallani lukien ja opiskellen teoriaa. Toivon kuitenkin, että jokainen jaksaisi tsempata ja elokuussa meistä valmistuisi jokainen.

Mitä aineisiin tulee, niin huomasin kyllä heti itse, mitkä tunnit ovat itselleni mieluisia. Eskon tunnit olivat aina mielenkiintoisia ja niillä pääsimme usein tekemään juurikin itse. Projekteja oli kiva tehdä, koska lopputulos on aina se, mikä palkitsee. Lisäksi oli myös ilo kuunnella ja katsella muiden aikaansaannoksia. Tästä esimerkkinä Matka Suomeen -tehtävä. Olihan se tietysti haastava tehtävä ja laaja, mutta voi jeppe sitä tunnetta, kun tajusi, että sai tehtävän vihdoin valmiiksi kaikkineen hiomisineen. Ajan kanssa väkerrettyä työtä oli myös ilo esittää muulle luokalle. Epävarmaa työtä jos mitä vihaan esittää.

Drinkkitunnit olivat myös hauskoja, koska sielläkin pääsimme taas tekemään itse. Oli ilo seurata, kun toiset kasasivat drinkkejänsä ja lopulta pääsi niitä vielä maistamaankin. Vielä suurempi ilo oli päästä itse "tiskin" taakse ja oppia taas jotain uutta käytännössä.

Ruotsikin pääsi oikeastaan ylättämään minut siinä mielessä, että tulihan sieltä kuitenkin opittua jotain, vaikka aluksi luulinkin, että olen ihan toivoton tapaus siinä. Lopulta tajusin, että ainakin itse henkilökohtaisesti tarvitsen jotakin, mikä minua motivoi. Ruotsissa se taisi olla sanakokeet. Olen sen verran kunnianhimoinen kuitenkin luonteeltani, että en anna itselleni lupaa pärjätä heikosti missään testeissä ja kokeissa. Tässä tapauksessa se olikin hyödyksi, ruotsia tuli opittua jonkin verran.

Englannista olisin kuulemma voinut olla poiskin, jos olisin halunnut, mutta päätin kuitenkin ottaa asiakseni mennä englannin tunneille, enkä ole sitä katunut. Vaikka englannissa olenkin melko vahvoilla omasta mielestäni, olen oppinut kuitenkin uusia matkailuun liittyviä ja hyvin tarpeellisiakin sanoja. Lisäksi tunnelma meidän englannin tunneilla on aina mukavan rento eikä siellä tarvitse pelätä epäonnistumista. Pisteet meidän englannin opettajallemme! Opettajan asenne merkitsee nimittäin paljon.

Mitä tästä kaikesta on sitten jäänyt käteen? Ainakin ajattelen alasta aivan erilailla, kuin ennen kouluun tuloa. Olen myös saanut paljon hyödyllistä tietoa eri aineiden opettajilta ja näitä tietoja tulen varmasti tarvitsemaan etenkin työharjoittelussani. Olen myös saanut ison kasan uusia kavereita, joiden kanssa on mukavaa viettää aikaa koulun ulkopuolellakin. En olisi voinut ikinä kuvitella, että tästä vuodesta tulisi näinkin hauska.

Pisteet myös Eskolle. Ilman häntä emme varmasti olisi ikinä ryhmäytyneet näin upeaksi ryhmäksi!